keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Muutoksen tuulia

Hieman muutoksen tuulia on tupsahtanut Mustikkamäki -blogiin. Pääsin Inspiration "VIP -kaartiin", luonnollisesti se toi/tuo myös blogini ulkonäköön himppasen muutosta, lähinnä mainosbannereiden muodossa. Tiedän näiden mainosten olevan juttu joka ärsyttääkin monia, tässä kohtaa kannattaa kuitenkin muistaa se, että tämä bloggaaminen on minulle jo osittainen työ ja tähän työhön kuuluvat olennaisena osana erilaiset mainossopparit. Joten, koettakaa kestää & kestää muissakin muutoksen tuulissa mukana... Ja niin, onhan se toisaalta aika ihanteellinen asetelma, hupina aloitettu blogi -kokeilu, sittemmin rakas harrastus ja nykyisin voisin luonnehtia tätä jo osa-aikaiseksi työksi. Eikö olekkin aika jees tilanne? Minun mielestäni on.


 "Rakkaus"
(Koska kyllä reilun 6v:n bloggaamiseen jo jonkinmoista intohimoa tai hulluutta pitää olla... ;) )
josta saa hieman leivän päälle sitä makkaraa.... ei mielestäni lainkaan hassumpaa.


Ja hei, edelleenkin korostan... eihän näitä juttuja olisi jos teitä ei olisi, siispä:

Armaat lukijani, kiitoksethan kuuluvat myös teille,
teille jotka täällä vierailette.

 Kiitos.
 



Palataan taas,



 tiina.

tiistai 29. heinäkuuta 2014

Vähän niinkun samikset


Kävin tässä taannoin kylässä rakkaan ystävättäreni luona, sain häneltä luvan napata heidän uutukaisesta kesäkeittiöstä/kesäolkkarista muutamia kuvia teidänkin iloksenne. Ihastuin tähän kyllä ihan kympillä. Meillä on tämän armastuksen kanssa aina ollut niin yhteneväiset maut ettei ole tottakaan, monesti ollaan toisistamme tietämättä suunniteltu juuri samanlaisia hankintoja tai juttuja koteihimme, ollaan siis vähän niinkun samikset.


Onni on "omistaa" näitä rakkaita
jotka välittävät sekä potkivat himppasen persuuksille silloin kun ei itsellä oikein puhti riitä.

















Mukavaa loppuviikkoa kaikille,
"hengissä" ollaan... kaikesta huolimatta.



 tiina.

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Turhamaista terapiaa

Ja sitten eilisen raskaan postauksen jälkeen vuorossa niin turhamaista liiba laabaa kuin olla vain voi. Instassa tämän jo jokin aika sitten vilautinkin, nimittäin uuden veskan. Ostin itselleni pitkään haikailemani Michael Korsin shopping bagin, ja jos nyt laukusta jotain voi sanoa niin mielestäni tää on ihan tosi jees.







Suoraan sanottunahan tää menee nyt aika reilusti turhamaisuuden puolelle, 
vaan tässä tilanteessa suotakoon se minulle, vai mitä?






Ja pakko myöntää.... onhan se ihan kiva keikutella tuolla baanalla Korsin veska kyynärvarrella, sen verran lienee turhamaisuutta ja naisellisia kujeita meillä jokaisella. Taidanpa hemmotella itseäni jossakin vaiheessa vielä niillä Korsin konjakin värisillä balsuilla, sillä mielestäni olen todellakin ne ansainnut.






Ja niin, ettei mene liian leveilyn (se ei todellakaan ole tarkoitukseni) tai kevyen makuiseksi, tai ettei karvas totuus unohtuisi niin eihän se elämä todellakaan ole yhdessä yössä korjaantunut kun se ei ole korjaantunut vielä monessa viikossakaan. Mutta eteenpäin mennään ja (toivottavasti) kohti parempaa huomista. Ja hei, tänään paistaa taas aurinko ja on käynti kampaajalla, siinä on jo pienen pieni ilon aihe myös tälle päivälle.



Ja vielä lopuksi, kiitos niistä lukemattomista viesteistä ja tsempeistä joita olen saanut tänne blogiini. 
Kiitos Mustikkamäen fb-sivulle lähetetyistä, sekä myös niistä omalle fb -sivulleni lähetetyistä,
nämä lämpöiset tsempitykset ja omien samantapaisten kokemustenne jakaminen merkitsevät minulle todella paljon.


Kiitos rakkaat.

Eletään elämää tänäkin päivänä.

 
 tiina 

P.s

Siinähän ne, tulossa ovat. Joten, "repesin ja annoin periksi kiusaukselle"...  :)


  

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Melkein kuin kuolema

Tätä postausta en koskaan kuvitellut joutuvani tekemään.... Luulet eläväsi onnellista elämää ja sinut raadollisesti herätetään siitä unelmasta, kaikki ei ole lainkaan kuten olet luullut.
Toisinaan tämä elämä näköjään vain julmasti pudottaa sinut kuoppaan jossa tuntuu ettei ole mitään ulospääsyä. Tämä on kuin kuolema, ja eräänlainen kuolemahan tämä onkin. Mutta minä selviän, me tyttöjen kanssa selviämme, tukena on minun ihana perheeni ja rakkaat ystäväni.


Kiitos teille kaikille tuesta, 
olette korvaamattoman arvokkaita.


♥ 




Näillä mennään nyt, 
elämä jatkuu minulla ja tyttärillä Mustikkamäellä (ainakin toistaiseksi) ja jokainen päivä on askel eteenpäin.
Kyllä tästä vielä noustaan, aikaa ja voimia se vie mutta kuten jo kirjoitin niin:
jokainen päivä on askel eteenpäin.

Pitäkää toisistanne huolta.



  tiina. 










keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Takapihalla

Moikkelis moi vaan kaikki. Napsin juuri äsken muutaman kuvan tuosta takapihalta, mielestäni se on juuri nyt kauneimmillaan. Nuo kukkivat pionithan sen tietysti tekevät. Ja onhan ne kyllä kauniit, harmi vain kun kukkivat kuitenkin loppupelissä aika vähän aikaa. Mutta nautitaan nyt niistä niin kauan kuin ne kestävät.











 Muutamia projekteja pitäisi saada sisällä aloitettua, niistäpä sitten jossakin vaiheessa lisää.  Nyt päätän kuitenkin nauttia ihanista kesäpäivistä, kun kerran tämä kesä viimein rantautui myös meille.



Palataan taas,


P.s
Se talviturkki muuten tuli sitten viimeinkin heitettyä.... :)



 tiina.

perjantai 4. heinäkuuta 2014

Soft pink


Kuvapläjäys joka kesäisestä must jutusta, pioneistapa hyvinkin. Pakko oli jo napata koristeeksi sisälle muutama oksa, sillä on se vain niin kaunis ettei ole mitään jakoa muihin kukkiin. Muuten ei olekkaan mitään mullistuksia olkassa tapahtunut, aika softilla pinkillä mennään.... yäks! Suorastaan suhteellisen romanttisen oloista tällä hetkellä.... vaan vaihteeksi niin syötävän suloista.


Me like!







Tine K:n korikassi päätyi torkkupeiton ja tyynyjen säilyriksi, eipä paljon ole tarvinnut rantsukassia, siis ei kerran kertaa! Ja tunnustan, talviturkkikin on vielä heittämättä, aika noloo kun ajattelen, että tuo järvi on reilun kivenheiton matkan päässä. Mutta ei vaan ole ollut minkäänlaista fiilistä navan (eikä minkään muunkaan ;) ) kasteluun. Kylmä, ei houkuta biitsit, ei lainkaan. Vaan eikös se viimein viikonlopuksi lupaillut himppasen lämpöisempää keliä, jos....ko sitä sitten jo viimein uskaltaisi? Itse olen vakaasti sitä mieltä ettei kukaan normi-ihminen nyt pakkasella ui, hih! Vaikka tiedän sen tekevän kroppaan mielettömät fiilikset, (kylmäkaivoon olen toki uskaltautunut) mutta silti. Rantsulla olo vaatii aurinkoa, limpparia ja jätskiä. Absolutely!








Mutta, jos kelit nyt lämpiää niin ehkä jopa kastelen sen navan viikonloppuna.... tai sitten en. Mennessähän sen näkee.... :)
 Näillä mennään ja odotellaan ja toivotaan  kuitenkin niitä lämpöisempiä kelejä. 



Hope so and I'LL keep my fingers crossed.

  



Pitäkää raksut itsestänne huolta,




  tiina. 




torstai 3. heinäkuuta 2014

Kirppistellään

Lauantaina meidän piti pitää neljännet Mustikkamäen Markkinat, niin... painotan sanaa piti. Niitä ei nyt sitten pidetäkkään, siitä sattuneesta syystä että: liian monta myyjää ilmoitti jäävänsä pois markkinoilta. Lopun porukan (Kiitos teille armaat jotka olisitte olleet tulossa, ja kiitos ennen kaikkea siitä, että piditte sovitusta kiinni. ♥) kanssa sitten päätimme ettei markkinoita pidetä, muutaman jäljelle jääneen kanssa tuumimme ettei markkina- eikä kirpputoritapahtuman idea oikein enää toiminut. Mielestäni markkinameininkiin kuitenkin kuuluu se, että myyjiä on enemmän kuin yksi, kaksi, kolme, neljä....  tai ylipäätänsä vain muutama. Mutta, sellaista se on tämä touhuilu, välillä se onnistuu ihan superhyvin ja toisinaan tulee takkiin niin että kolisee. :) 
Ja tottahan se on sekin ettei näitä kesäviikonloppuja ole kuin muutama, ne menot tuppaavat kummasti sattumaan samoille päiville.





Mutta, no hätä! Päätin nyt tässä viime metreillä mennä tuohon meidän Sovintolan sillalle pitämään kirpparimyyntiä, sielläpä sitten "pönötän" la 5.7 klo. 10-13. 
Tässä muutama kuvanen myyntiin tulevista jutuista. 





Jos satut näillä kulmilla lauantaina pyörimään, kurvaa ihmeellä Sovintolaan, samalla voit nauttia Sovintolan kahvilassa kupposen kahvia sekä herkutella ihanilla leivonnaisilla.







 Myynnissä totuttuun tapaan jotain sisustusrompetta sekä myös vaatteita.







Palataan taas,


tiina.

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Linjavaunulla vallan tietä


Niinpä, tai ei oikeastaan ihan. Tällaista seuraa kun kaksi hönöä (tässä tapauksessa allekirjoittanut ja hänen rakas ystävättärensä :) ) saavat eilen iltapäivällä päähänsä lähteäkkin extempore Venäjälle.


Hoplaa!

Koskaan en ole siellä ennen käynyt, toukokuussa viimein hommasin viisumin samaisen armaan innoittamana. Ko. armastus on vieraillut siellä monen monta kertaa, tai Karjalassa ainakin. Näiltä meidän hoodeiltahan monet käyvät autoon menovettä sieltä tankkaamassa, niin näkyi tälläkin reissulla monta tuttua.



Ja niin, siis asiaan. Jep! Ja kyllä kulkee. 







Taloja joita katsoessa sielu ja silmä lepäävät, Karjalassahan on vieläkin jäljellä monia "meiltä" jääneitä asumuksia. Kuvan "kerrostalo" on kuitenkin luovutetun Karjalan maille muodostetun kolhoosin asukkaille rakennettu.
 Eikä siis kuulu niihin ns. "meidän" taloihin, kuten aiemmin väitin.
(Kauniit kiitokset "oikaisijalle. ♥)







Sekä taloja jotka ovat himppasen heikommassa hapessa, koteja silti joillekkin yhtä kaikki. 




 Ruskeala, Tohmajoen Ahinkoski. Kivan kuuloinen kohina tuollakin.












Ton traktorin olisin kyllä voinut ottaa, siis mikäli tuo kulkee.... Ja mikäli sillä myös osaisin ajaa.

Rokkipeli!




Kahvilan nallemainos Puikkolassa.






Ja juu.... nälkä se iskee Venäjälläkin, Kolmosessa pitsalla, paikka vastannee suunnilleen meidän Abseja. Tarjolla siis höttöä ja mättöä, "Soka Sola" on aina varma valinta. ;)

 






Tässä hönöjen Karjalan seikkailuja Part.1. Ja mitäs sitä syötiin puolilta öin kotiin tullessa? No mansikkakakkua....  Tottakai! Kesän eka "oikea" kakku on siis tehty, aika jees! 
Kiitos kaunis "asianosaiselle" mansikoista.... :)







Mutta, palataan taas.... kunhan ehditään. 
Nyt tuntuu kaikenlaista touhua & tohinaa pukkaavan, älkää siis ihmetelkö jos postaukset ovat hiukan harvemmassa. 
Koleasta säästä huolimatta se on kesä nyt, nautitaan siitä.



 tiina.

perjantai 27. kesäkuuta 2014

Pientä fiksailua

Ensin ajattelin vain vaihtaa sohvaan harmaat päälliset, aamulla kun huomasin istuintyynyssä olevan laikun kaakaota... (?) Ehkä se oli sitä, toinen vaihtis lienee suklaa.
Neitokaiset tainneet olla asialla.... 
Päällisiä soffan päälle pujotellessani muistin sisareni antaneen minulle äskettäin muutaman roosan pellavapäällisen, siispä niitä kaapista kaivelemaan. Sitten sain päähäni vaihtaa maton tuohon karvamattoon... Sitten pöytävalaisin vaihtoi paikkaansa A:sta B:hen.... Ja tässäpä sitä sitten ollaan, hieman muuttui taas näillä pyörityksillä olkkarin ilme.





Mutta, millä himskatilla nuo päällisen helmat oikein saa sileiksi? Silitin niitä, prässäsin oikein kunnolla (tai ainakin omasta mielestäni kunnolla) lopuksi vielä yritin silitellä niitä suihkepullon avustamana tuossa niiden ollessa jo sohvan päällä. Ei vaan näyttänyt auttavan. Ovat aivan kurtussa. Blääh!






Pallukkamaljakon ostin taannoin Sokoksen outletistä muutamalla eurolla, ei paha. Siihen sopii juuri passelisti nuo pienet jasmikkeen ym. oksat.






Näillä mennään nyt, kivasti tosiaan muuttui tuo olkan ilme. Ei niihin pieniin muutoksiin kovin kummoista aina tarvitse. Toivottavasti päälliset pysyvät "kaakao- ja suklaavapaina" muutaman päivän, jos eivät niin sittenpä laitetaan koneeseen, sitähän se lapsiperheen elämä tuppaa olemaan.








 Rappunurkka näyttää samalta kuin ennenkin. Maljakkoon kävin napsimassa samaisesta jasmikepensaasta vielä muutaman pidemmän oksan koristeeksi. 







Ja tähän on hyvä lopettaa... Kesän ensimmäinen mansikkakakku, tai oikeamminhan tuo on torttu. Vaalea kakkupohja, päällä vaniljarahkaa, vispiä, sulatettua valkosuklaata ja mansikoita.





Ihanaista viikonloppua armaat,



tiina.

keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Kesävermeet ilman kesää

Pienimmälle neidille olivat entiset Conversen tossut jääneetkin pieniksi ja niinpä suuntasin kulkuni meille jo luottonettikaupaksi muodostuneen House of Brandonin sivuille. Sieltä ostoskoriin napsahtivat punaiset Conssit, ja tottapuhuen toisetkin. Vanhempi neitikin ihastui niihin oitis ja niin.... en sitten (taas kerran) omannut itseltäni luonnetta niitä häneltä kieltää. No joo.... hyvähän niitä on olla.



Samalla katselin itselleni hieman uusia kesävetimiä ja tässäpä valintojani:
Valkoinen toppi Vero Moda. Noihin vetskarifarkkuihin ihastuin heti ja nehän oli saatava, farkut ovat Onlyn.



 (Postaus on  blogiyhteistyö.)




Joo.... eipä sitä tänäänkään näillä vermeillä ole tuonne pihalle asiaa, ainakin villatakki pitäisi napata mukaan lämmikkeeksi. No toisaalta nämä topit olikin hankittu kesän hippaloita varten, mutta kun se tuo ilma ei nyt vaan ole oikein suosinut hippaloimista hihattomissa topeissa. Juhannuksenakin seikkailin tiiviisti villapaita päällä ja kaulaliina kaulassa, eikä taida helpotusta tulla tällekkään viikonlopulle. 







Korut Våga ja Dimacci, saappaat Bunker. Ja niin, menin sitten ja pätkäisin hiukset lyhyiksi, ja hieman kyllä vaatii tämä pituus totuttelua, ei ole ollut näin lyhyitä hiuksia vuosikausiin. Mutta tykkään.







Musta pitsipaita Vila, alla oleva toppi Rosemunde. Rannekorut Våga, ne kaivelin omasta korulaatikostani.






Farkut samat Onlyt kuin yläkuvissa. Balleriinat omasta kaapista, ovat viime kesäiset ostokset. 






Aikas pirteät ovat nuo punaiset Conssit, eikös vaan...





Jos haluat House of Brandonille kurkkailemaan,
niin pääset sinne tästä.


Niitä toppikelejä sitten vaan odotellaan....



tiina.

tiistai 24. kesäkuuta 2014

Muurlat on arvottu

Muurlan emalisetti on arvottu ja sen saa omakseen: Raija.


Onnea!
 






Otatko yhteyttä s-postiini niin laitan tietosi eteenpäin ja saadaan kattila ja mukit matkaan.


Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille.


tiina.

lauantai 21. kesäkuuta 2014

Suklainen mansikkaherkku

Instan puolella tätä jo vilautinkin, ja koska ohjetta jo siellä sekä omalla Fb-sivullani kyseltiin niin laitan sen nyt heti tänne. Tässäpä siis eilisiltainen jälkkärimme, mansikka-suklaamoussekakku. Pääpiirteittäin kakku on sama kuin se kahden suklaan moussekakku, tein vain kakkupohjasta pienemmän sekä lisäsin väliin mansikkamoussen.






 Elikkäs: paistoin (kahden munan) suklaisen kakkupohjan. Tein maitosuklaamoussen, valkosuklaamoussen sekä mansikka-valkosuklaamoussen.

Mousset: 

6dl vispiä
3 kananmunaa
2 levyä valkosuklaata
1 levy maitosuklaata
½ litraa mansikoita 


1-levy maitosuklaata kakun koristeluun (osa sulatettuna ja osa rouhittuna)
mansikoita mansikkamoussen "sisälle" sekä koristeeksi 

Vatkaa 2dl vispiä/kuohukermaa vaahdoksi. Sulata varovasti mikrossa (tai vesihauteessa) 1-levy maitosuklaata, lisää sulan suklaan joukkoon voimakkaasti vatkaten 1-kananmuna. Sekoita suklaa vaahdotetun vispin joukkoon. Tee samoin mousse valkosuklaasta. Mansikkamoussen tein kuten valkosuklaankin, lisäsin valmiin valkosuklaamoussen joukkoon vain n. ½ litraa sauvasekoittimella survottuja mansikoita.







Kokoa kakku irtopohjavuokaan. Kannattaa leikata leivinpaperista suikaleet vuoan sisäreunalle, kakun reuna jää näin siistimmäksi ja kerrokset näkyvät mukavasti. Minähän en kiireessä sitten sitä viitsinyt tehdä ja meidän kakku ei totta puhuakseni aivan ehtinyt jähmettyä tarpeeksi, mutta kyllä se silti nopeasti hupeni parempiin suihin. 



Kostuta kakkupohjaa hieman maidolla, lisää päälle kerros suklaamoussea, seuraavaksi kerros mansikkamoussea. Paloittele mansikoita ja työntele niitä mansikkamoussen sisään. Lopuksi kerros valkosuklaamoussea. Laita kakku pakastimeen vähintään 4-tunniksi tai mieluiten yön yli, ja ota pakastimesta n. 45min. tuntia ennen tarjoilua.



 Loppusilaus tulee sulatetusta maitosuklaasta. Omaani käytin valmista suklaakastiketta ja menee se noinkin, vaan seuraavalla kerralla laitan sulatettua suklaata. On varmaan parempi tuossa päällä kuin tuo aivan ohut suklaakastike. Laita vielä päälle pilkottuja mansikoita sekä suklaasta raastettuja lastuja.






Suosittelen lämpimästi tämän kokeilua, meillä tyttäret kyllä (ja minä itsekkin) 
tykkäsivät ihan kympillä!




Mukavaa lauantaita, me jatkamme iltaamme paljun lämmityksellä.



Palataan,


tiina.

perjantai 20. kesäkuuta 2014

Hyvää juhannusta!

Me ollaan naapurini kanssa tehty jo monta vuotta tuohon maitolaiturille jonkinlainen "juttu" ohikulkijoiden iloksi ja piristykseksi. Tänä vuonna meinasi jäädä koko homma muiden kiireiden jalkoihin. Ke -aamuna päätin sitten viimein skarpata ja laittaa hihat heilumaan, ja no.... kylläpä ne sitten hetkisen heiluivatkin. Mutta saimme kuin saimmekin naapurini kanssa tuon taas tehdyksi. Tosin Martta ressukka oli yhden yönseudun ilman päätä.... hiukan oli horrormaisen näköinen kun aamusella menin hälle päätä asentamaan. Mutta nyt on jo pääkin paikoillaan joten passaa Martan tuossa nyt istuskella.




Toivottavasti Martta tuo teille ohikulkijoille hyvää tuulta ja iloista mieltä.







Oikein hyvää juhannusta myös teille ihanaiset.


 tiina.