maanantai 15. syyskuuta 2014

Syksyn kukkijoita

Aurinkoista huomenta maanantaille. :) 
Perjantaina ajaa hurautimme sisareni ja äitini kanssa tätini luokse Mikkeliin, sielläpä kaivelin kameran laukusta ja napsin muutamia kuvasia tätini kauniista pihasta myös teidän iloksenne. Tässäpä siis pieni kuvapläjäys alkusyksyn kukkijoita. Ja jos en nyt aivan palturia puhele niin tätini piha on joskus palkittu kaupungin pihakilpailussa, tai näin olen ainakin "antanut itseni ymmärtää."




Auringonkukat - yksi lemppareistani.
 
 





Mosaiikkityöt ovat tätini juttu, 
suloiset possuloiset pölkyn päällä ovatkin varsin hellyttävän näköiset.



 




"Lennä, lennä, leppäkerttu,
ison kiven juureen.
Lennä leikkikedon kautta
unipuuhuun suureen.
.
Kulta-kultalehden alla
äiti puuron keittää.
Unituutu leppäkertun
lämpimästi peittää.

Laula, laula, unilintu,
tuoksu, tuomenterttu.
Nuku, punapaitulainen,
pikku leppäkerttu."






Näihin fiiliksiin...



tiina.

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Syksyistä vermettä

Pitkästä aikaa vaatejuttuja... Hmm... Ja pakko myöntää, kylläpä oli taas hiukan kiusallista asettautua tuohon kameran eteen, mielummin kun seisoskelee sen kameran takana. No mutta, kun tämäkin vaan kuuluu tähän työhön niin mikäs siinä, tehdään näitä aina toisinaan. Lempparipuodistani  House of Brandon:lta (Armoton nettishoppaaja nääs...) katselin syksyisiä vermeitä ja kyllähän sieltä taas jotakin piti saada, tässäpä siis jälleen näitä minun omia valintojani. Musta-harmaa trikoopaita ja sen pariksi mustat farkut, tykkään erityisesti noiden farkkujen jänskästä yksityiskohdasta; eri korkeudelle haalistetuista polvista.






Ja ikuinen rakkaus Conversen tossuihin vaan pysyy ja lujittuu, nää on niin minun juttu.
Näiden Conssien uusi jutska on nuo kantapään vetskarit, on muutes aika päheet!


 I really loooove these shoes.




  Kalevala Korun miesten sarjojen korut ovat myös se oma juttuni,
näitä...kin  on kertynyt jo jokunen, tässä kaulassani on Väinö.






Eläinkuoseja olen vaatteissa ennen vierastanut, eivät vaan ole tuntuneet omilta. Tätä Vilan paitaa kuitenkin huomasin katselevani yhä uudelleen... 
Ja niin... saatavahan se sitten oli. Aika jees pari noiden entisten Onlyn farkkujen kanssa.
Nuo vetskarit ovat noissakin se juttu.






Paidan alla oleva toppi on Rosemunden vanha, mustat kengät & Vågan korut  samoin omia vanhoja juttujani.






Koska tämän vuoden hölkkäily on todellakin tuottanut tulosta, (Kiloja on karissut tähän mennessä n. 13-14.) oli pakko saada myös pienemmät boyfriend farkut. Nämä "jameksethan" ovat myös ne yhdet ainaiset suosikit, ne vaan kestää ja pysyy. Vyö on Sokkarilta ostettu Esprit ja kaulassa Kalevala Korun Ratsumies.






Neulepaita on keväinen Hunkydory -ostos ja kaulassa oleva huivi on by Pia's.

 




Lopuksi jälleen loistojuttu teille armaat blogini lukijat;
koodilla TIINA saat -20% alea House of Brandonin tuotteista.
Ihanuuksia kurkkailemaan pääset  tästä.

Näillä mennään tänään, seuraavaksi vuorossa taas jotain muuta.


tiina.

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Syystunnelmia

Pääsin mukaan kivaan StyleRoom:n pihavalo -sisustushaasteeseen, siinä haastettiin minut valaisemaan syksyinen piha/terassi. Koska tällä hetkellä sitä omaa terassia ei ole niin stailasin ystävättäreni kauniin vanhan talon terassin. Laittelin sinne daybedille pehmeitä tyynyjä sekä vilttejä syysiltana lämmittämään. Roikkavalot on ihan must juttu, nehän piti myös tänne viritellä. Ja pakko on kyllä sanoa, kyllä tuolla terdellä istuu oikein mieluusti hyvästä seurasta ja syysilloista nauttien. 





Jos poltat kynttilöitä niin muista valvoa niitä. 
(Tuolin päällä olevat paloivat vain kuvien ottamisen ajan.)











Sisusta sinäkin pihavaloilla, jaa tunnelmallisimmat ulkokuvasi StyleRoomissa ja osallistu kilpailuun. Osallistujien kesken arvotaan neljä aurinkoenergialla toimivaa Assisi -pöytävalaisinta. (arvo 39e)



Tunnelmallisia syysiltoja toivotellen,


tiina.

maanantai 8. syyskuuta 2014

Tervetuloa meille!

Retuperä -bloggaaja ilmoittaa olevansa hengissä, hupsista! No tämä elämä nyt on vain ollut sellaista kiitolentoa ettei oikein ole ehtinyt mihinkään... Vaan no hätä, täällä ollaan taas. 



Eteinenhän se on luonnollisesti se juttu jonka kohtaat ensimmäisenä kun menet jonnekkin kylään, siispä napsinkin teille nähtäväksi meidän eteisestä muutamia kuvasia. 
Pieni ja pikkiriikkinenhän se on, kuten tietty koko nykyinen koti... 
Mutta yhtä kaikki se alkaa olla jo K niin kuin K-O-T-I.





Ystävän kaupasta napatut puiset boxit pitävät sisällään minun ja neitosten huivit ja hanskat, noiden väriin ihastuin heti, ja ihanan ruppaiseen ulkonäköön tietty. Aivan ihunat ovat, kiitos. K. 







Kamat ovat presiis aivan samat kuin ennenkin, mikään ei ole siltä osin muuttunut. Peltikaappi on osoittautunut vallan oivaksi takkikaapiksi, kyllä kannatti sekin aikoinaan kierrätyskeskuksesta kotiin roudata. Tykkään siitä edelleenkin ihan kympillä.





 Viikonlopun reissulta kotiutin kauan himoitsemani Hunterin kumpparit, ovat olleet must have -listallani jo iät ja ajat. Nyt viimeinkin ne sain. Joo... vähästä se on lapsen mieli hyvä. Jiihaa! :) Ja Conssikokoelmani on myöskin taasen hieman täydentynyt, niistäpä sitten hieman myöhemmin.







Palataan taas, pitäkää toisistanne huolta.



 tiina.

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Samoilla mennään

Moikkelis moi vaan. Tavaroiden siirtelyä, tavaroiden järjestelyä, tavaroiden lajittelua paikkaan A, B ja vielä paikkaan C. Kylläpä sitä ehtiikin tuota rojua kerääntyä nurkkiin.... No, tuleepahan sellainen "pakollinen" romppeiden siivous tehtyä nyt samalla. :)




Ja nytpä sitten vuorossa olkkaa.... Samat on metkut ja kamppeet kuten ennenkin, mitään uutta en ole hankkinut. Aaaa... paitsi heti tuli moka, olenpa! Soffalla oleva sudenkorentotyyny on löytö halpiskaupasta, muuta sälää en taida tunnustaa hankkineeni, siis tällä sisustusrintamalla. Enkä varmaan hankikkaan, tämä tyyli vain tuntuu edelleenkin mielestäni omalta ja kotoisalta, näillä siis mennään vastedeskin.








Syksy se tulee kovaa vauhtia ja kaivelin pallovalosetkin kaapista piilosta. Ko. valot ovat yhteistyökumppaniltani HomeNord:lta. Laittelin lednauhaan noita palleroita ihan vain sikinsokin, valkoisia enemmän ja väliin aina mustan, mielestäni tuo musta antaa (edelleenkin) kivaa särmää valkoiselle.
 

 




Rakas kaappivanhukseni kulkee mukanani aina, missä sitten ikinä liikunkin. Se on ainoa huonekaluni josta en luovu, perintökalleus nääs. Eli: Mitä voimme sanoa: kyllä se vain tämäkin "kämppä" alkaa pikkuhiljaa muotoutua kodiksi, vaikkapa vain sellaiseksi väliaikakodiksi. Hyvä niin.



 



Mukavaa viikkoa armahaiset,



 tiina.

torstai 21. elokuuta 2014

Back in business

Jep! Täällä ollaan taas. Paljon on tapahtunut ja paljon on muuttunut. Päällimmäisenä muutto uuteen väliaikaiseen kotiin, rivarikotiin - toistaiseksi. Mustikkamäki jäi kuin jäikin taaksemme, niin haikeaa kuin se (toisaalta) onkin, mutta.... tätä asiaa tuumimme kuukauden verran ja kallistuin sitten tytärteni toiveeseen. Mustikkamäki ei vain ole enää se meidän kotimme tai paikkamme, vaakakupissa painoivat myös seuraavat seikat: 1. Liian iso talo meille kolmelle (minulle) ylläpidettäväksi, ei enää riitä into eikä rahkeet, olkoonkin aikanaan ollut se maailman rakkain paikka. Now it's time to move on!  2. Liian syrjässä, ei kiitos pitkää pimeää syksyä ja talvea  keskellä korpea. Me halusimme lähemmäs ystäviä ja rakkaita, ja täällä sitä nyt ollaan ja hyvä niin. Nyt sitten odotellaan ja katsotaan niitä muita unelmia & suunnitelmia.... mennessä sen sitten näkee miten niiden kanssa käy. Toivottavasti hyvin. 
Mutta, se tästä asiasta ja sen käsittelystä, omalta osaltani tämä oli tässä ja piste. 



Ystäväni kautta sain meille tuttavan omistaman rivarikodin väliaikaiseksi kodiksemme, tykkään "kämpän" väreistä ja pinnoista: vaalean harmaata maalia seinissä, harmaata laattaa lattioissa. Makkareissa sekä olkassa on tummat laminaatti (?) lattiat. Ihan jees!








Tervetuloa siis seuraamaan kolmen naisen sekametelisoppaa

a' la Tiina H.

Samoilla kujeilla mennään kuten ennenkin, sisustamista ja kaikenlaista liiba laabaa on siis luvassa.


 Lämpöisin terkuin,


   tiina.  

maanantai 11. elokuuta 2014

Long time no see

Heippatirallaa vaan kaikki, kyllä täällä olemassa vielä ollaan....
Mutta.... nyt on sen verran hässäkkää menossa että on aika vetää hieman henkeä, ottaa tästä blogihommasta pienoinen paussi. Suuria päätöksiä tehty ja niitä on myös tulossa, onneksi vastapainona on (toivottavasti) erään uuden haaveen toteutuminen... 

So... I'LL keep my fingers crossed.
Vaan se jää nahtäväksi miten menee, toivottavasti hyvin.



Kyllä elämä kantaa, kaikesta huolimatta.




Palataan.

 Pitäkää toisistanne huolta. Lämpöisin terkuin,


 tiina.

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Muutoksen tuulia

Hieman muutoksen tuulia on tupsahtanut Mustikkamäki -blogiin. Pääsin Inspiration "VIP -kaartiin", luonnollisesti se toi/tuo myös blogini ulkonäköön himppasen muutosta, lähinnä mainosbannereiden muodossa. Tiedän näiden mainosten olevan juttu joka ärsyttääkin monia, tässä kohtaa kannattaa kuitenkin muistaa se, että tämä bloggaaminen on minulle jo osittainen työ ja tähän työhön kuuluvat olennaisena osana erilaiset mainossopparit. Joten, koettakaa kestää & kestää muissakin muutoksen tuulissa mukana... Ja niin, onhan se toisaalta aika ihanteellinen asetelma, hupina aloitettu blogi -kokeilu, sittemmin rakas harrastus ja nykyisin voisin luonnehtia tätä jo osa-aikaiseksi työksi. Eikö olekkin aika jees tilanne? Minun mielestäni on.


 "Rakkaus"
(Koska kyllä reilun 6v:n bloggaamiseen jo jonkinmoista intohimoa tai hulluutta pitää olla... ;) )
josta saa hieman leivän päälle sitä makkaraa.... ei mielestäni lainkaan hassumpaa.


Ja hei, edelleenkin korostan... eihän näitä juttuja olisi jos teitä ei olisi, siispä:

Armaat lukijani, kiitoksethan kuuluvat myös teille,
teille jotka täällä vierailette.

 Kiitos.
 



Palataan taas,



 tiina.

tiistai 29. heinäkuuta 2014

Vähän niinkun samikset


Kävin tässä taannoin kylässä rakkaan ystävättäreni luona, sain häneltä luvan napata heidän uutukaisesta kesäkeittiöstä/kesäolkkarista muutamia kuvia teidänkin iloksenne. Ihastuin tähän kyllä ihan kympillä. Meillä on tämän armastuksen kanssa aina ollut niin yhteneväiset maut ettei ole tottakaan, monesti ollaan toisistamme tietämättä suunniteltu juuri samanlaisia hankintoja tai juttuja koteihimme, ollaan siis vähän niinkun samikset.

















Mukavaa loppuviikkoa kaikille,



 tiina.

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Turhamaista

Nyt vuorossa on niin turhamaista liiba laabaa kuin olla vain voi. Instassa tämän jo jokin aika sitten vilautinkin, nimittäin uuden veskan. Ostin itselleni pitkään haikailemani Michael Korsin shopping bagin, ja jos nyt laukusta jotain voi sanoa niin mielestäni tää on ihan tosi jees.






Suoraan sanottunahan tää menee nyt aika reilusti turhamaisuuden puolelle, 
vaan voihan sitä joskus hieman hemmotella itseään.






Ja pakko myöntää.... onhan se ihan kiva keikutella tuolla baanalla Korsin veska kyynärvarrella, sen verran lienee turhamaisuutta ja naisellisia kujeita meillä jokaisella. Taidanpa myös tilata jossakin vaiheessa vielä ne Korsin konjakin väriset baltsut.





Palataan taas,

 
 tiina 

P.s

Siinähän ne, tulossa ovat. Joten, "repesin ja annoin periksi kiusaukselle"...  :)


  

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Linjavaunulla vallan tietä


Niinpä, tai ei oikeastaan ihan. Tällaista seuraa kun kaksi hönöä (tässä tapauksessa allekirjoittanut ja hänen rakas ystävättärensä :) ) saavat eilen iltapäivällä päähänsä lähteäkkin extempore Venäjälle.


Hoplaa!

Koskaan en ole siellä ennen käynyt, toukokuussa viimein hommasin viisumin samaisen armaan innoittamana. Ko. armastus on vieraillut siellä monen monta kertaa, tai Karjalassa ainakin. Näiltä meidän hoodeiltahan monet käyvät autoon menovettä sieltä tankkaamassa, niin näkyi tälläkin reissulla monta tuttua.



Ja niin, siis asiaan. Jep! Ja kyllä kulkee. 







Taloja joita katsoessa sielu ja silmä lepäävät, Karjalassahan on vieläkin jäljellä monia "meiltä" jääneitä asumuksia. Kuvan "kerrostalo" on kuitenkin luovutetun Karjalan maille muodostetun kolhoosin asukkaille rakennettu.
 Eikä siis kuulu niihin ns. "meidän" taloihin, kuten aiemmin väitin.
(Kauniit kiitokset "oikaisijalle. ♥)







Sekä taloja jotka ovat himppasen heikommassa hapessa, koteja silti joillekkin yhtä kaikki. 




 Ruskeala, Tohmajoen Ahinkoski. Kivan kuuloinen kohina tuollakin.












Ton traktorin olisin kyllä voinut ottaa, siis mikäli tuo kulkee.... Ja mikäli sillä myös osaisin ajaa.

Rokkipeli!




Kahvilan nallemainos Puikkolassa.






Ja juu.... nälkä se iskee Venäjälläkin, Kolmosessa pitsalla, paikka vastannee suunnilleen meidän Abseja. Tarjolla siis höttöä ja mättöä, "Soka Sola" on aina varma valinta. ;)

 






Tässä hönöjen Karjalan seikkailuja Part.1. Ja mitäs sitä syötiin puolilta öin kotiin tullessa? No mansikkakakkua....  Tottakai! Kesän eka "oikea" kakku on siis tehty, aika jees! 
Kiitos kaunis "asianosaiselle" mansikoista.... :)







Mutta, palataan taas.... kunhan ehditään. 
Nyt tuntuu kaikenlaista touhua & tohinaa pukkaavan, älkää siis ihmetelkö jos postaukset ovat hiukan harvemmassa. 
Koleasta säästä huolimatta se on kesä nyt, nautitaan siitä.



 tiina.