Hei vaan kaikki.
Mitään uutta ei täällä tapahdu,
edelleenkin vain lepoa ja lepoa.
No, siihen on syynsä...
ja
niinhän se on, että paraneminen vie aikansa,
eikä sille vain mitään voi.
Kyllä se tästä vielä iloksi muuttuu.
Meillä jokaisella on varmasti kotona ainakin
jotakin
sellaista josta tuntuu,
että
tästä en luopuisi "mistään hinnasta."
Tässä sairastelun & tylsyyden puuskassa minä päätin kuvailla
juttuja
kotoa joista en luopuisi.
Täällä kun tuppaavat kaikenlaiset tavarat joutuvan aika
herkästi
kiertoon
niin
jotakin sentään minullakin on...
joista
en hevillä luopuisi.
Ja nämä eivät ole edes rahalliseti arvokkaita
mutta
ovat suvusta saatuja, ihania vanhoja
aarteita ja siksi niin rakkaita.
Siniset maisema-lautaset (eivät ole Arabiaa) olen saanut äidiltäni.
Sarjaan kuuluvat matalat ja syvät ruokalautaset, voileipälautaset
sekä
muutama pieni kannellinen soppakulho ja joitakin pieniä keittokulhoja,
varmaankin
nykyisin murokulhoiksi noita nimitettäisiin.
Vanhat veitset olen ostanut joskus Huutonetistä
ja
noihin vanhoihin liinoihin olen aivan heikkona.
Muistaakseni ne ostin kierrätyskeskuksesta.
Mikä/mitkä ovat sinun aarteitasi?
Mukavaa viikkoa,
♥
tiina.
7 kommenttia:
Kyllä minullakin löytyy kotoa paljon asioita joista en ikinä luovu. Suvulta perittyjä - tai jotain joilla muutenkin on selvä merkitys isoista muutoksista elämässä:)
Juuri samaa asiaa yksi päivä mietin. Viimeisenä meiltä lähtis todennäköisesti yksi ihana valkoinen komuutti. Se oli aikanaan ensimmäinen minun tämän lantliv-tyylin ostos. Vieläkin rakastan ja ihailen sitä !
Hei Tiina pitkästä aikaa. ;) Koitan palailla kuvioihin. ;) Kauniita astioita. <3 Viimeaikoina on tullut laitettua paljon tavaraa kiertoon ja tuntuu olevan aina vain helpompaa. Jopa muutamasta huonekalusta luovuin, mutta sellaiset tavarat ovatkin ihanimpia, joilla on tunnearvoa ja joista ei voi kuvitellakaan luopuvansa. :)
Voi kuinka kauniita kuvia! Paranemisia sinulle! Hyvä puoli tuossa on se, että on kerrankin aikaa ajatella. Minulla on pian myös sairaslomaa edessä. :/
En luopuisi isoäitini vanhoista lasisista kakkulautasista; ovat Riihimäen Ludvig-sarjaa. Vuosien varrella olen täydentänyt astiastoa sokerikolla, kermakolla sekä kannulla ja erikokoisilla lautasilla/kulhoilla.
Paranemisiin ja mukavaa viikonloppua!
T. Sari Puumulista
Ihanaa, olet uudistanut sivujasi. ;)
Nuo siniset astiat ovat kyllä tosi ihanat.
Minullakin on muutamia pääasiassa vanhoja tavaroita, jotka olen saanut anopiltani tai äidiltäni, niihin liittyy paljon tunnearvoa ja niistä en luopuisi.
Kiitos Tiina kaikesta rohkaisusta, yritin aiemmin jättää monta kommenttia, mutta bloggeri hylkäsi ne kaikki, mur. :(
Paljon jaksamista ja paranemista sinulle ja onnea myös sinulle "uusiin" tuuliin. ;)
Olet ajatuksissa! <3
Riikka
Kiitos teille kommenttinne jättäneille. ♥
Niinhän se on, että meillä kaikilla on varmasti kaikenlaisia ihania aarteita... jotka olemme saaneet äidiltämme tai ovat muuten suvun vanhoja peruja ja niissän se suurin tunnearvo onkin.
Jokaisella kipolla ja kupolla kun on aivan oma tarinansa.
Riikka, niin... se sisäinen romantikko taitaa alkaa kevään tullessa nostaa taas päätään. ;)
Lähetä kommentti