maanantai 30. tammikuuta 2012

Aurinkoinen pakkaspäivä...

Pakkanen se vain täällä yltyy, aamulla mittari näytti jo -26.
Kylmä.
Onneksi on leivinuuni sekä takka joita voi lämmittää.
Nyt tuntuu siltä, että
pitäisi olla myöskin puuhella.... vaan eipä tullut sitä silloin rakennusaikana tehtyä.
Ja nyt voin kyllä sanoa... harmittaa.
Tämä tyyppi kun ei tahtonut sitä puuhellaa... no nyt kyllä tahtoisi.
No, ehkä joskus löydän sellaisen rautaisen jaloilla seisovan kaunistuksen...
Hope so.
 Kaupasta nappasin kimpun v.punaisia tulppaaneja ja tuli niin keväinen tunne...
pakkasesta huolimatta.
 Oikein mukavaa pakkaspäivää kaikille.


   tiina.  


 

sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Herkutellen....

Mieleni teki  taas jälkkäriksi jotakin hyvää.
Muistin pakastimessa olevan vielä jäätelöä 
joten...
paistoin mansikkakääretorttua sen lisäksi.
Niin...
siinä se taas ja jälleen kerran nähtiin.
Joulun jälkeen mukamas päätin
jättää
kaikenlaiset herkut pois.
Karkit ja suklaat on aika hyvin jo hallinassa.
Mutta...
kun en oikein osaa tuota kahvia juoda
jos
ei ole jotain hyvää...
ja
jos saan valita niin makeaa.
Eipä sillä etteikö kaikenlaiset suolaisetkin herkut minulle kelpaisi.
Juup...
perso ihan kaikelle hyvälle.
Jees.

Mukavaa alkavaa viikkoa,
täällä pakkanen sen kun vaan yltyy.... aamulla taisi olla abouttiarallaa -24. 

 tiina.

*) Huomasin jälleen saaneeni uusia lukijoita, mukavaa kun löysitte 
mustikkamäelle. 

 

    
     
     

lauantai 28. tammikuuta 2012

Lisää aarteitani...

Jatketaan samalla teemalla.
Mistä  en luopuisi.
Tämä kaappi on minulle se juttu.
Kaapin takaisin saadessani jo
kerran
sen esittelinkin vaan poistin joskus kaikki aiemmat postaukseni,
näytän sen nyt siksi uudelleen.
Olen saanut kaapin vanhemmiltani yli kaksikymmentä vuotta sitten
ja
se oli minulta "kadoksissa" yli kymmenen vuotta.
Tässä joitakin vuosia sitten sain sen vihdoin takaisin itselleni 
ja
nyt se on  kotona  ja  pysyy myös. 
Luulisin niin....
että
mm. kaikista muista huonekaluista voisin luopua vaan en tästä.
 Muistan kuinka lapsena sisareni kanssa
kiipeilimme
kaapin hyllyillä 
ja 
arvatenkin äitimme oli aivan kauhuissaan.
Muistan pienenä myös ajatelleeni, 
että
onpa kaappi niin kamalan korkea.
Muistaakseni isäni on kertonut kaapin olevan vanhan kansakoulun jäämistöstä.
 Aloitin kaapin puhdistamisen puupinnalle 
ja
ajatus oli jättää se niin... vaan aika oli tehnyt kaapille tehtävänsä,
yli  kymmenen vuotta kylmässä autotallissa romukaappina
oli valitettavasti jättänyt jälkensä.
Pesin kaapin moneen kertaan, 
hioin pinnan ja maalasin kaapin uudelleen valkoiseksi.


Mukavaa viikonloppua, täällä paukkuu pakkanen.
 tiina.






 
 
   

torstai 26. tammikuuta 2012

Mistä en luopuisi...

Hei vaan kaikki.
Mitään uutta ei täällä tapahdu,
edelleenkin vain lepoa ja lepoa.
No, siihen on syynsä...
ja
niinhän se on, että paraneminen vie aikansa,
eikä sille vain mitään voi.  
Kyllä se tästä vielä iloksi muuttuu.  
Meillä jokaisella on varmasti kotona ainakin
jotakin
sellaista josta tuntuu, 
että
tästä en luopuisi "mistään hinnasta."  
Tässä sairastelun & tylsyyden puuskassa minä päätin kuvailla 
juttuja
kotoa joista en luopuisi. 
Täällä kun tuppaavat kaikenlaiset tavarat joutuvan aika
herkästi
kiertoon 
niin 
jotakin sentään minullakin on...
joista   
en hevillä luopuisi.
Ja nämä eivät ole edes rahalliseti arvokkaita 
mutta
ovat suvusta saatuja, ihania vanhoja
aarteita ja siksi niin rakkaita. 
Siniset maisema-lautaset (eivät ole Arabiaa) olen saanut äidiltäni.
Sarjaan kuuluvat matalat ja syvät ruokalautaset, voileipälautaset
sekä
muutama pieni kannellinen soppakulho ja joitakin pieniä keittokulhoja,
varmaankin
nykyisin murokulhoiksi noita nimitettäisiin.
Vanhat veitset olen ostanut joskus Huutonetistä
ja
noihin vanhoihin liinoihin olen aivan heikkona.
Muistaakseni ne ostin kierrätyskeskuksesta.

 Mikä/mitkä ovat sinun aarteitasi?


Mukavaa viikkoa,

 tiina. 





maanantai 23. tammikuuta 2012

Boring...

Niin.
Täällä on todella tylsistynyt tyyppi nyt.
Olen ollut sairaslomalla jo viikon
ja
lepoaikani jatkuu vielä reilun viikon...
hmmph!!!
Kun on luonteeltaan kuin duracell-pupu...
aina
mennä viuhtomassa jonnekkin suuntaan
tai
jotakin muuta tekeillä...   
niin tämä on taas ihan tosi, tosi hankalaa.   
No, ei auta.
Nyt vain on pakko levätä, katsoa kasamäärin dvd-leffoja, katsella tv:tä, lukea...
ja... ja... ja...
ja mitä sitten?  
Ei niin mitään.
Kun mitään muuta ei nyt saa tehdä.
Onneksi jokainen päivä on parempi
ja
toipuminen etenee.
Mukavaa viikkoa,

 tiina.








 
 

 
  

torstai 19. tammikuuta 2012

Miss Melton...

Tiedätkö sen tunteen?
Kun olet kaihoisasti katsellut jotakin...
ja
siitä pitkään haaveillut.
Tuntunut  niin kovin saavuttamattomalta.
Huokaissut, vaihtanut vain sivua ja päättänyt 
unohtaa
koko jutun.
Kunnes...
se sama juttu tulla tupsahtaa eteesi aivan yllättäen
ja
sitä et sitten enää vain voi unohtaa.
Ja niin... siinä se on.
Ja...
jiihaa...  a-l-e-s-s-a!  
Ja mikä  parasta... puolisoni sanoi, että se on soma. 
Omituista!
Ei nääs juurikaan kommentoi vaatteitani.
On kuulemma niin  outo tyyli. 
Siis niinkö?
Ei taida hän olla tunikatyyppiä, hih!
No ehkä parempi niin. ;) 
 Oikein mukavaa loppuviikkoa,
 tiina.


Miss Melton coat by Odd Molly.
      

keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Rakentava kritiikki...

Jaahas...
moni muukin bloggaaja on tarttunut tähän aiheeseen
tässä taannoin.
Siis;
"rakentavaan kritiikkin."
Olin saanut 
(Ilmeisesti taas samalta tyypiltä jota kotini sisustustyyli ei taida miellyttää)
anonyymin kommentin; ettei blogiini saa jättää eriäviä mielipiteitä lainkaan yms..
En minä hömpänlömppä-sisustajana todellakaan odota,
että
kaikki tykkäisivät sisustustyylistäni.
Mutta;
onko se rakentavaa kritiikkiä jos joku kirjoittaa
anonyyminä
että minulla on hänen mielestään aivan liikaa tavaraa...
tai, 
että kotini on jonkun mielestä kauhean ruma tms...
Minä en näe tuossa yhtään mitään rakentavaa.
Pitäisi
myös olla kanttia esittää ne "rakentavat kritiikit" reilusti ihan omalla nimellä.   
Ja
so what... tämä on minun kotini
ja
tiedän sen kyllä itsekkin, että kaikenlaista rojua on liikaa
mutta;
jos
se ei jotakuta miellytä niin vaihda ihmeessä toiseen blogiin,
miksi 
 kukaan roikkuu sivustossa josta ei tykkää.
?
Ja miksi minun kotini edes pitäisi olla sellainen, että se sinua
miellyttäisi?
No ei tarvitse. 
Kyllä täällä blogistaniassa on varmasti meille jokaiselle jotakin
ja 
itse ainakin kylmästi hyppään pois sivuilta jotka eivät ole "omantyylisiä."
Mutta... 
ei tulisi mieleenikään kirjoittaa sinne anonyyminä minkäänlaisia ilkeilyjä tai arvosteluja.
En näe sellaiseen mitään syytä,
enkä
aio itsekkään niitä edelleenkään julkaista.
Miksi edes pitäisi? 
Tulisiko siitä kirjoittajalle hyvä mieli? 
Näkee oman anonyyminä kirjoitetun
"rakentavan kritiikin" 
(jotka yleensä, kumma kyllä tuppaavat olemaan jonkinmoisia negatiivis-sävytteisiä arvosteluja) 
täällä kommenttilootassa.
Ja höpsis!!!
Se siitä ja piste.
Joten, jos et tykkää -  niin älä käy.
Niin yksinkertaista se on.

Kaikesta huolimatta, mukavaa viikkoa,

  tiina.   

Edit*
"Hei! En usko, että kenelläkään on oikeasti tarvetta arvostella toisten asumistapaa/tavaramäärää. Joskus vain sananvalinta ei ole paras mahdollinen ja sanojen sisältö on meille kirjoittajille vähän erilainen. Toinen sanoo asiansa eri sanoilla ja termeillä kuin toinen. Olen myös huomannut, että eri puolilla Suomea asuvilla on erilainen viestintätyyli. Minun asuinalueeni ihmiset ovat pidättyväisiä, kun taas toisella puolella Suomea ollaan hyvinkin suorasukaisia. Olen tähän ilmiöön törmännyt. Olen joskus esittänyt eräälle bloggaajalle kysymyksen, että ovatko nämä blogit vain keskinäisen kehumisen kerhoja. Hän poisti kommenttini minuutin kuluessa sen julkitulemisesta. Aikuisten ihmisten pitäisi mielestäni osata käsitellä asioita muustakin kuin vain omasta näkökulmastaan, toisenlaisetkin mielipiteet pitää ottaa vastaan. Arvaan, että Sinäkin poistat tämän kommenttini välittömästi, toivon Sinun kuitenkin lukevan tämän."

Lisäsin tämän erään, uuden kommentin nyt ihan etusivulle.
Mielestäni tässä onkin kyse siitä, että nämä kirjoitukset tulevat yleensä aina anonyyminä, kuten nyt tämä sinunkin. Et laittanut nimeäsi, miksi? Juuri niin aikuiset tekevät, kommentoivat asioita reilusti ihan omalla nimellään.
Ja miksi kysyit tuosta kehumisesta?
Jos näet ystävättärelläsi uudet kengät ja ne ovat kauniit
niin
  etkö kerro sitä hänelle? Minä ainakin kertoisin.
Samoin
voin tehdä sen myös täällä.
Jos näen jollakulla blogissa jonkin vaatteen/tavaran 
voin
kyllä hänelle
sanoa, että se on mielestäni ihana.
Ei sen sanominen ole minulta millään tavalla pois, miksi olisi?
Hyvänen aika, 
tässä elämässä tulee sitä surkeutta ja kaikenlaisia vastoinkäymisiä  muutenkin.
Ihan meille jokaiselle.
Miksei
voisi nauttia niistä kauniista asioista joita elämässä on
tässä ja nyt.  
 


terkuin, tiina.


 
 



sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Silkkaa feikkiä...

Ovat nimittäin nämä ottamani kuvat.
Sain käsiini uusimman Jeanne d' Arc Livingin lehden 
ja
siitäpä sain ihan höpsön idean.
Päätin kokeilla saisinko täällä kotona olevista 
omista
tavaroistani aikaiseksi Jeannen kuvien kaltaisia fiiliksiä.
Mehikasvi & tulilatvakin olivat kotona valmiina
jouluisista
kukka -istutuksista jääneenä.
Tämä kyseinen sisustus-julkaisu kun on mielestäni se
ihan kaikista paras. 
Anyway...
kyllä se vain niin on,
että
tuohon valokuvaus-hommaan tarvitaan aika paljon opettelua...
ei ihan helppoa hommaa ole.
Enkä totisesti kuvittelekkaan osaavani kuvia ottaa..
vaan
niinhän sitä sanotaa, että;
oppia ikä kaikki. 
Ja niin...
ei mitään tarpeellista tehtävää näin sunnuntaina
kun
on näköjään aikaa tehdä tällaisia jonnin joutavuuksia.
No, iltapäivällä menemme tyttöjen kanssa ystävättären
tytärten 
syntymäpäiväjuhliin.

 Mukavaa alkavaa viikkoa,

  tiina. 


 
Kuva; Jeanne d' Arc Living.

Kuva; Jeanne d' Arc Living.
         

torstai 12. tammikuuta 2012

Dora...

Uusi  GreenGaten summer 2012;
Dora
A Dorable. 
Tämä sarja on itse
ihanuus.
Värimaailma natsaa siis just' eikä melkein.
Jo viime keväänä tuli mallistoon sininen
ja
täksi jouluksi punainen  Fay  
niin ajattelin....
voi kun tulisi samanmoinen sarja neutraalilla 
beigen
sävyillä.
?
Ja... 
siinäpä se nyt on.
Odotellaan...  
Mistä & milloin?
Mukavaa viikkoa,

   tiina.  
GreenGate Summer 2012.

Huomasin myös saaneeni uusia lukijoita.
Kiitos.


Edit*
Nicole;
Talo Maalla 
nettiputiikista tuossa kommenteissa jo kertoikin,
että
hänelle on tulossa myyntiin tuota kaunista Dora-sarjaa.
  

Kuva; GreenGate.