CupCakes...

Koska sain kyselyjä mustikka-valkosuklaa muffineista niin postaanpa nyt niistä. 

Näitä meillä on tehty monta kertaa ja ovat kyllä ihan lemppareita.

Ohjeita on varmasti näihinkin yhtä monta kuin on leipojaa, enkä nyt itsekkään enää muista minkä ohjeen viimeksi annoin mutta yhden version löydät vaikka täältä.

Kuorrutteen tein jälleen näin; sulatin hieman valkosuklaata ja sekoittelin sen notkistettuun maustamattomaan tuorejuustoon.

Nämä on vaan niin hyviä!

 Aina on syy herkutella...   vaikka ihan vähän vain.

♥

   tiina. 

Vessahommilla...

No eipä ole ennen tullutkaan tehtyä vessapostausta. Täytyy sitten korjata sekin tilanne ja tehdä se nyt. Tosin ei kyllä ole ollutkaan tulenpalavaa tuskaa näitä tiloja esitellä, vaan kun tämä viimeisin tuunailuni nyt liittyy tuonne pikkulan puolelle niin antaa mennä sitten. Eli; olen tässä monen monta kertaa jo katsellut noita meidän yläkerran wc:n lamppuja ja kaappien nuppeja ja tuntenut suurta ällötystä niiden kultaista väriä kohtaan.
(Kuka ihme nekin oikein valitsi silloin aikoinaan? Niin..... kuka lie ollut? ;) 

No mutta... olin jo tilaamassa uudet valaisimet ja kauniit valkoiset posliininupit kun jonkinlainen järjenhäivä tulvahti päähäni. ->No tuossa ei oikeastaan ole mitään järkeä kun ne ovat muuten ihan hyvät, lamppujenkin mallista vielä periaatteessa pidän... tai no joo.... ne nyt menee vielä. Ja kuinkas ollakkaan..... päätin sitten taas tarttua suhumaaliin. Irrotin vetimet ja maalasin ne kolmeen kertaan valkoisella spray -maalilla. Maalin kuivuttua ruuvasin vetimet paikoilleen ja vetelin niihin pienellä superlonpalalla mattamustaa maalia. Valaisimia en irroittanut seinästä vaan suojasin paperilla lampun ympärykset ja maaalasin ne pensselillä suditellen, ensin taas valkoista maalia ja maalin kuivuttua vetelin sitä samaa mustaa maalia päälle. Ja juu-u... kyllä ne nyt näyttää paremmalta, vaikka oikeastaanhan tahtoisin rempata molemmat vessat, hieman ronskimpaa tunnelmaa.... Ehkä. Yläkerran wc on kuosiltaan ihan orginaali kaikkinen kukkakuosineen ja tuntuu suorastaan yltiöpäisen romanttiselta, vaikka kukkiahan noissa molempien veskien tapeteissa on. Alakerran wc:n olenkin jo kertaalleen uusinut vaan tahtoisin sitäkin hieman taas uudistaa, no senkin aika on sitten jossakin vaiheessa. Toistaiseksi on nyt mentävä näin.

Mukavaa alkanutta viikkoa,

♥

 tiina.

Ja kun kerran "tälle tielle" lähdettiin niin mennään sitten samalla sinne alakertaankin. :)

Soup of the day

Pitkästä aikaa ruokapostaus. Monen monta päivää on mieleni tehnyt kanttarelli-sinihomejuustokeittoa ja nyt oli sitten annettava tälle mieltymykselle valta. Tiedän, että homejuustot ovat juuri se ruoka-aine joka jakaa vahvasti mielipiteitä, puolesta ja vastaan. 

No arvata saattaa, että meidän perhe kuuluu niihin homejuustojen "rakastajiin." 

(Pikkuneiti on monesti yllätetty jääkaapilta, on ollut syömässä sinihomejuustomurua suoraan pussista lusikalla. Ei ehkä kuitenkaan ihan suotava ruokailumalli tämä. (?) ;)

Toiset  rakastaa ja toiset suorastaan  inhoaa. 

Hih.... ystäväiseni Katja kuuluu näihin jälkimmäisiin.... yritin viimeksi juhannuksena pakkosyöttää hänelle suurehkoa slaissia sinihomejuustoa pihvin päällä, vaan ei uponnut ei. 

(Se on niin hyvää!!! ♥) Mutta... ei hätää... koulutus jatkuu. ;)

Paistoin lisäksi sämpylöitä ja taas tuli mieleeni, että nyt on kyllä skarpattava ja ruvettava taas leipomaan useammin... on ne vaan itsetehdyt aina itsetehtyjä.

 

 

Ja  jälkkäriähän pitää myös olla. Lasissa on valkosuklaa-mustikkamuffinssia muruina, 

pallo vaniljajäätelöä, päällä vaniljakastiketta sekä koristeena muutama mustikka.

Hyvää!

Ja nyt tämä herkuttelija lähtee sitten lenkkeilemään tuonne raittiiseen ilmaan ettei vyötärönympärys liikaa ala kasvamaan.... päinvastoin, sitä pitäisi sulatella sillä Katjan kanssa on tehty siitä pikkuruinen diili, molemmat "sulattavat" itseään hieman kesään mennessä.

Saas nähdä kuinka käy......

Mukavaa viikonloppua,

♥

   tiina.  

 

Minun talveni...

Innostuin napsimaan muutamia talvikuvia tänään.
Tai oikeammin innostuin osallistumaan Jeanne d' Arc Livingin talvikuva -kilpailuun ja siksi piti kuvailla muutamia kuvia. Ja siinä samassa tohinassa onnistuin sitten myös jäämään pihalle ilman avaimia & ovikin pamahti lukkoon!!!

 Niimpä!

 Sellaista se on tämän ruskeatukkaisen blondin elämä toisinaan.....

mutta se on jo toinen juttu se. ;) 

Jeannen fb sivuille jossa kuvat ovat pääset tästä.
Äänestäneiden keskeen arvotaan ihana Jeanne d' Arc Livingin pääsiäiskirja
sekä
Mustikkamäelle voiton napsahtaessa arpoisin myös voittamani kirjan blogissani,
sillä itselleni tulla tupsahti juuri tänään kyseinen teos postiin,
enkä kahta itse tarvitse.
Eli - äänestämällä tuplaat mahdollisuutesi saada sen ihanan kirjan itsellesi.  
Kipin kapin siis äänestämään. :) 

Mukavaa loppuviikkoa,

♥

  tiina. 

Kuva; Jeanne d' Arc Living.

Closed...

No ei ole closed tämä paikka koskaan. Täynnä likaista pyykkiä, puhdasta pyykkiä ja

milloin mitäkin.

Tänään nappasin pensselit ja maalitelan käteen ja maalata hurautin nuo kaapinovet valkoisella maalilla,

ihan sillä samalla kalustemaalilla jolla aikoinani maalasin myös keittiömme alakaappien ovet.

(Hyvin on muuten sekin maali kestänyt.)

Rakentaessamme kotiamme reilut 10v. sitten pidin sinisestä, ja sitähän on sitten meillä riittänyt...

(edelleen...)

Aikansa kutakin, mieli muuttuu 

ja 

... onneksi on olemassa valkoista maalia.  

Mukavaa alkanutta viikkoa,

♥

    tiina.   

 

 

My room...

Mukavaa viikonloppua kaikille. Kuten muualla niin täälläkin ollaan oltu pakkasen kourissa, eilen mittari näytti -28. Tänään enää -12. Jospa se siitä nyt jo hieman lauhtuisi. Napsin aikani kuluksi muutaman kuvan tästä datailuhuoneestani. Mitään ihmeellistä täällä ei ole tapahtunut, aika paljolti samoilla mennään kuten ennenkin.  Tytär tosin nappasi myös täältä lampun mukaansa joten se rimpsulamppu muutti siksi keittiöstä tänne. Saa nähdä jääkö... vai päätyykö komeron perukoille. Toisaalta joku harmaa peltinen (Ehkä se sama joka on nyt valkoisena keittiössä. ? ) sopisi myös tänne.... no... saa nähdä kuinka käy. Osto- ja myyntiliikkeestä silmiini sattui tuo Ikean traktorituoli ja se on nyt tuossa tietsikkatuolina, 

tosin tämäkin on näillä näkymin lähdössä tyttären hoteisiin. Eli samoilla mennään.... tavarat kiertävät paikasta A - paikkaan B, kodista toiseen. Sellaistahan se varmaan kaikilla vanhemmilla on.

Olen jo monta vuotta tilannut joulukortit itse ottamastani kuvasta, ja samalla myös ajatellut teettäväni hiirimaton. Viime joulun alla viimein sain senkin tilattua ja natsaa hiukan paremmin kuin se entinen Marimekon vihreä unikkokuosinen, vaikkei siinäkään mitään vikaa ollut. Hommansa hoiti ihan hyvin.

Mut kun se ei vaan nyt sopinut tyyliin.... you know. :)

Palataan taas,

♥

 tiina.

 

(Tilasin hiirimaton täältä.)

Valmista...

Tai ainakin melkein. Ei huomata muutamaa vielä puuttuvaa listaa... eihän. Viikonloppuna ahkeroitiin viimein oviaukko tuohon ruokailutilaan valmiiksi. Tai no joo.... tunnustan suosiolla; minä en uskalla sirkkeliä käytellä (ainakaan vielä) joten puolisohan sen rakenteli ja minä vain maalasin. Mutta...  nyt on siis melkein valmista ja siitä tuli juuri niin hyvä kuin sen ajattelinkin olevan. 

Tilaa ja avaruutta. Voi että tykkään!

 Tämä juttu olisi kyllä pitänyt tämä tehdä jo aiemmin, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Mukavaa alkanutta viikkoa,

♥

    tiina.   

Valaisin...

Uusi keittiön lamppu kotiutui ja pakko on sanoa, että se sopii meille kuin nappi rakseen. Tämähän on melkein samanlainen kuin se edellinenkin, sehän oli Ikean valkoinen Foto. Tähän ihastuin heti, väriä tosin piti hetken aikaa miettiä, olisin voinut ottaa kaikki nuo kolme. Päädyin kuitenkin tuohon "turvalliseen" valkoiseen. Siihen en ainakaan kyllästy heti. Ja jos kyllästyn.... niin ainahan on suhumaali. ;) Valaisimen löydät täältä.

Uusi lamppu sopii aika kivasti noihin valkoisiin ikkunavalaisimiin. Tilasin ne joulun alla kirjakerhon kautta, olivat muistaakseni Piirongin valikoimista. (?)

Edit*
Sitten vielä sananen kommentoinnista. Olen saanut taas viestiä ettei blogiani pääse kommentoimaan. Olen yrittänyt selvitellä asiaa ja löysin jotain infoa. Ilmeisesti käyttäjät joilla on kirjautumistunnukset valmiina koneilla Blogger usein hylkää eikä anna kommentoida. (?) Sekä ponnahdusikkuna kommenttilaatikkona kuulemma toimisi paremmin. Kokeilen siis nyt sitä, vaikka tässä on se ongelma etten voi suoraan vastata kyseiselle kommentoijalle, tai ehkä täytynee sitten taas hetkiseksi vaihtaa boxi upotettuun malliin.
Mutta.... olisin kiitollinen jos te rakkaat Mustikkamäen vierailijat jättäisitte puumerkkiänne siitä onnistuuko kommentointi teiltä normaalisti vai ei, ja onko kommenttilaatikon vaihdolla ylipäätänsä merkitystä.

Kiitos

&

Mukavaa viikonloppua,

♥

 tiina.

Hurmaantunut harmaaseen...

Harmaako muka tylsä ja tympeä väri? No ei vaan minusta. Tai jos on joskus ollut niin ei ole ainakaan enää. Voileeverhot tulla tupsahtivat matkikseen ja voi jestas!!! Olen nyt noihin niin tykästynyt kuin olla vain voi. Ihanan kurttuiset ja no joo.... onhan ne vähän sellaiset resupekon verhot rispaantunein rimpsuin, mutta ehkä minulle juuri siksi passelit. Ja himppasen romanttisetkin.... tai ehkä jo yltiöpäisenkin romanttiset, melkein jo siinä rajamailla. Mietin jo... että samanlaisia saa myös valkoisena ja kävisivät varmaan hyvin tuohon ruokailutilaan. Juu.... kyllä se pikkuinen pelargoni tiesi... kevättä... kevättä...  selkeästi tuloillaan kun taas rimpsut ja römpsyt viehättävät. Hmm.... tuleekohan pitkän tauon jälkeen paluu myös pastelleihin? Etenkin roosaan. Nimittäin silmäilin kangaskaupassa niin suloista roosan väristä päiväpeittoa ja ruusutyynyjä!!!

Oho!

Mitähän tästä tulee.... se jää nähtäväksi. (?)

Palataan,

♥

 tiina.

Come mirtilli sulla neve...

Nyt sain sen vihdoin käsiini. Nimittäin tuon Abitare Country -lehden tammikuun numeron jossa on juttua Mustikkamäestä. Ihana ystäväni osti Stokkalta muutaman kopion minulle ja tänään ne sitten tulivat. Odottelen postia myöskin Italiasta vaan ei ole postipoika lehtiä vielä tänne saakka toimittanut ja malttamatton kun olen niin nehän pitää saada nyt heti. Hassua katsella lehteä eikä silti ymmärrä siitä juurikaan muuta.... 

(Kirjoitin jutun englanniksi jonka sitten Antonella käänsi italiaksi.)
 kuin; Foto di Tiina Laukkanen.
Oikeastaan aika hintsu juttu!

Tässäpä siis;

"Come mirtilli sulla neve."

"Kuten mustikoita lumessa."

Tai jotain sinneppäin... ;)

Mukavaa viikkoa,

♥

  tiina. 

Edit*
Ja juttuhan meni siis lyhykäisyydessään jotakuinkin näin;
Italialainen sisustustoimittaja Antonella Padularosa oli jostakin eksynyt blogiini ja tykästynyt kotimme sisustustyyliin ja kuviini. Kyseli sitten josko olisin kuvannut kotiamme ja kirjoittanut juttua jonka hän sitten kääntäisi italiaksi. No, mikäpä siinä.... ja tässäpä se nyt sitten on.
So.... never say never! :) 

Höpsö pelargonia...

Syksyllä nappasin kuivuneen ja jo kuolleeksi luulemani pelargonian kodinhoitohuoneen hyllykön päälle. 

Ja kas.... yllättäen... siihenhän se sitten saamattomuuttani jäikin "lellottamaan" koko talveksi, ei vain tullut sitä kuivunutta kukkarantkaa heitettyä pois. Vuoden vaihtuessa se kummasti virkosi ja alkoi pukata uutta vihreää. Ja nyt sitten kukkii tämä pieni hentoinen pelargonia muutamalla kukalla. Uskottava se on.... ei sitten ollutkaan henkeänsä heittänyt vaikka niin luulin ja ilmeisesti hällä on jo alkanut kevät. Kummasti se tuo pienen pienoinen kukka saa ajatukset liitelemään kevääseen ja kesään.

Sitäpä siis odotellessa....

♥

  tiina. 

Ja mitähän sitä tuli taas tehtyä?

Mukavaa alkanutta vuotta kaikille. Niin se vain taas uusi vuosi hurahti käyntiin. Täällä se alkoi suorastaaan riehumisella.... kaadoin nimittäin seinän. Juu.... kyllä! Ollaan jo jokunen vuosi mietitty tuota ja nyt sitten vihdoin sain itsestäni sen verran puhtia, että aloitin seinän purkamisen. Tai oikeammin tarkoitukseni oli vain ottaa oven karmit sekä ovi irti ja jättää puolisolleni seinän purku. Mutta.... kuinkas sitten kävikään. (?) 

Kun kerran aloitin työn niin pitihän se sitten itse loppuun asti viedä.  Ja kyllä tykkään! Tuo niin mukavasti valoa ja avaruutta sekä mielestäni jotenkin sitoo nyt tuon ruokailutilan paremmin keittiöön. Tämä huonehan rakennusvaiheessa suunniteltiin meidän makuuhuoneeksi vaan emme siihen tarkoitukseen sitä oikeastaan koskaan käyttäneetkään, käyttötarkoitus vaihtui aikoinaan ruokailuhuoneeksi kuin luonnostaan.

Lattia on vielä saumankohdasta korjaamatta, siihen tulee matala kynnyslauta, saamme siten tuon purku -kohdan kätevästi piiloon sekä sähköjohdoille rakennetaan sellainen suojakotelo kattoon & seinän kohdalle, sinne piiloutuvat valokatkaisijat ja pistorasiat. Kyllä se siitä.... nyt näyttää jo aika mukavalta. 

Mukavaa viikonloppua,

♥

 tiina.

Ja vielä loppukevennykseksi kuva jonka otin puhelimella kun olin saanut kyprokit ja panelit irti ja seinän runkotolpat olivat vielä paikoilleen. Tässä vaiheessa ei kyllä koko aikaa naurattunut.... ja mielessä jopa käväisi hetkisen verran ajatus; "Hittiläinen.... mitähän sitä taas tuli tehtyä?!!!"

Mutta... 

loppu hyvin & kaikki hyvin. :)